Mannila

Mannila on Jyväskylän kaupungin kaupunginosa. Asutus koostuu pääosin omakoti- ja rivitaloista. Viime vuosina alueelle on rakennettu kerrostaloja vanhan omakotialueen ja nelostien väliselle alueelle. Mannila sijaitsee Tuomiojärven ja Palokkajärven välissä. Matkaa Mannilaan on kaupungin keskustasta noin neljä kilometriä. Mannila koostuu kahdesta osasta: Mannilasta ja Rantueesta. Rantuetta sanotaan myös Ala-Mannilaksi ja Mannilaa Ylä-Mannilaksi. Mannila on hyvien liikenneyhteyksien varrella ja aivan Palokankeskuksen suurmarkettien läheisyydessä. Mannilasta on myös lyhyt matka hyvien liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksien pariin, joita tarjoavat Palokka- ja Tuomiojärvi, sekä Palokkajärven toisella puolella sijaitseva Palokan liikuntakeskus.

Lähde: Wikipedia - lisää täältä

Paikallinen uutisartikkeli

Kajakilla rannasta

Mannilaan on noussut omakotitalo poikineen. Kuva: Tiina Mutila / Keskisuomalainen

Vuonna 1993 Marjut ja Tuomo Vartiainen löysivät etsimänsä, kun he puolivahingossa kuulivat Tuomiojärven rannalla olevasta, myyntiin tulevasta rantatontista, jolla oli vanha, pieni mökki ja rantasauna.

  • Meillä oli jo kauan ollut unelma kodista järven rannalla. Emme ole kesämökki-ihmisiä, toteaa entisen Jyväskylän Lääkärikeskuksen (nykyisin Mehiläinen) eläkkeellä oleva toimitusjohtaja Tuomo Vartiainen, 64.

Vartiaiset odottivat kuitenkin,että lapset saivat käydä koulunsa loppuun tutussa Palokan koulussa. Vuonna 1999 he sitten pääsivät rakentamaan taloaan.

  • Käytimme aluksi tontilla olevia vanhoja rakennuksia kesäasuntonamme, Vartiainen naurahtaa.

Tuomiojärven rannassa oleva Mannila ja etenkin aivan rannassa kulkeva Huvilatie on ollut jo pitkään  kalliin asuinalueen maineessa eikä syyttä.

Kajakilla rannasta

Tuomo ja Marjut Vartiainen ovat hyvin kiintyneitä omaan alueeseensa. Sen rauhallinen ja tyyni elämä tuntuukin joka puolella.

Järveltä ei kuulu moottoriveneen tai vesiskoottereiden pörinää, ainoastaan akkukäyttöiset veneet lipuvat hiljaa silloin tällöin rannan ohi. Soutuveneitä näkee sen sijaan enemmänkin, samoin kanootteja ja kajakkeja.

Vartiaiset rakensivat muutama vuosi sitten kansalaisopiston kurssilla itselleen kajakit, joilla melominen on kesäajan suurimpia huveja.

  • Vuoden niiden rakentaminen kesti, ja hyvin ovat toimineet, isäntä kehuu.

He ovat meloneet lähinnä Tuomiojärvellä, mutta välillä retket ovat ulottuneet Kortetjärvelle asti.

  • Meloen pääsee hiljaa aivan lähelle lintuja tai muita eläimiä. Tuomiojärvihän on kuuluisa lintujärvi.

Ja kun veden äärellä asutaan, kuuluu kalastaminen tietysti ajanvietteisiin.

  • Meillä on lupa kahteen katiskaan ja uisteluun. Mato-ongintaan ei lupaa tarvitakaan.

Katiskat antavat vaihtelevasti saalista, niinpä silloin tällöin herkutellaan ahvenella, kuhalla, lahnalla tai hauella. Isäntä kehuu olevansa perheen grillimestari, joten joskus grillissä voi nähdä kalaakin.

Vartiaisten tyytyväisyys kohdistuu koko alueeseen, mutta erityisesti omaan katuun, Huvilakatuun.

  • Tämän kadun yhteisöllisyys on aivan omaa luokkaansa. Jos esimerkiksi saapuu viikon lomalta ilman, että olisi siitä mitään kenellekään etukäteen sanonut, on nurmikot leikattu tai lumet luotu takuuvarmasti, Tuomo Vartiainen hehkuttaa.

Kadun asukkaat järjestävät runsaasti yhteisiä tilaisuuksia, on kesäjuhlia, joulukadun avajaisia, joulurauhanjulistuksia ja kirpputoreja.

Myös Mannilan asukasyhdistys toteuttaa samaa yhteisöllisyyttä. Lapsille järjestetään toimintaa kesäisin ja talvisin. On syysjuhlia, kokkikursseja, tiedotustilaisuuksia ja hiihtokilpailuja järven jäällä. Jalkapallokenttä rakennettiin tiilitehtaan tontille.

Aktiivinen asukasyhdistys perii vapaaehtoista muutaman euron jäsenmaksua.

Vähän puutteita

Löytääpä Tuomo Vartiainen hiukan puutteitakin idyllissään.

  • Palveluja täällä ei juurikaan ole, ei kauppoja, ei kioskeja lähimaillakaan.

Kauppaan on lähdettävä Palokankeskukseen asti. Kioski on aina silloin tällöin yrittänyt sinnitellä, mutta menestystä ei ole ollut.

  • Alueen rakentaminen voisi tuoda tänne vaikka pienenkin kaupan.
Vaikka kävellen

Sitten puhe kääntyy taas alueen etuihin. Luonto on aina asukkaille tärkeä seikka, niin myös Mannilassa.

Liikkumaan pääsee vaivattomasti. Järven jäätyessä kaupunki auraa Tuomiojärvelle hyvät ladut, joita pitkin hiihtää Laajavuoreen asti. Lähimetsistä poimitaan marjat ja sienet.

Vartiainen muistuttaa vielä, että työmatka mittaa omalla tavallaan viihtyvyyttä.

  • Jos töihin pääsee kävellen, se on paras tilanne. Seuraavaksi paras on pyöräilymahdollisuus. Jos näillä ei pääse, on julkisen liikenteen toimittava. Kaikki kolme mahdollisuutta pelaavat hyvin Mannilan suhteen.

Tosin bussilla ei pääse perille kuin koulupäivisin, muussa tapauksessa on käveltävä enimmillään kilometrin verran.

  • Kävelemme usein viiden kilometrin matkan keskustaan asioille Marjutin kanssa.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Keskisuomalaisessa 12.6.2010. Teksti: Eija Juutilainen / Keskisuomalainen