Ristikivi

Ristikivi on Jyväskylän kaupunginosa ja myös osa Kuokkalan suuraluetta. Alue on hiukan syrjässä, mutta etäisyydet sieltä palveluiden luo ovat kaikkea muuta kuin pitkät. Keljon suurmarketti alue löytyy muutaman kilometrin päästä, eikä Jyväskylän keskustaankaan kauaa autolla aja. Luonnonläheinen alue tarjoaa mahdollisuuden asumiseen vesistöjen ja luonnon välittömässä läheisyydessä. Alueelle asutus on pitkälti omakoti- ja rivitaloasustusta.

Paikallinen uutisartikkeli

Veden viereen

Ristikiven Melakujalla ja Alatuhdonkujalla kaikki talot on väritetty sinivalkoisiksi. Kuva: Päivi Lehikoinen / Keskisuomalainen

Jo 24 vuotta on ristikiviläisillä ollut oma parturi–kampaamo. Sissukan perustaja ja omistajatar Sisko Makkonen kuitenkin kertoo, että hän on nyt osittain jättäytynyt päätoimisesta työstään antaakseen tilaa tyttärelleen Eeva Makkoselle. Tyttärellä on oma kampaamoyritys EM–Studio samassa tilassa Sissukan kanssa.

  • Meillä on sellainen työnjako, että Eeva hoitaa pääosin naiset, minä miehet, Sisko Makkonen kertoo.

 Sukupolvenvaihdos näkyy ihanasti nyt myös siinä, että Sisko ja Esko Makkonen muuttivat kampaamon tiloissa jo valmiiksi olevaan asuintilaan ja luovuttivat omakotitalonsa tyttärelleen ja tämän perheelle. Eevan puoliso on italialainen Aldo Alibrio ja pikkutyttäret Vivian, 4, ja Valentina, 1,3 ovat isoäidin eli nonnan ilona päivittäin.

  • Minulla on mahtava tilanne, sillä saan hoitaa tyttöjä sydämeni kyllyydestä aina kun olen vapaapäivällä.

Saan myös harjoittaa orastavaa italian kielen taitoani Aldon kanssa. Olen opiskellut italiaa kansalaisopistossa usean vuoden ajan.

Välillä nonnaa kaivataan myös Tikkurilassa, jossa toisen tyttären, Sannan 11 kuukautta vanha Karim-vauva odottaa syliin pääsyä.

Veden viereen

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Vuonna 1987 Makkoset hakivat tonttia uutta kotiaan varten, ja ehtona oli järven läheisyys, sillä perhe kulki paljon vesillä omalla moottoriveneellään.

Ristikivestä ja lähes veden vierestä löytyi tontti, joka oli kaavoitettu sekä omakotitalon että liiketilan käyttöön. Niinpä Makkoset rakensivat tontille omakotitalon ja yritykselle oman, erillisen tilan.

Aluksi Sisko Makkonen kävi vielä kaupungissa päivätyössä kampaamossa ja illalla kampasi parin tunnin ajan omia asiakkaitaan. 

  • Se oli aika rankkaa, mutta nykyisin työmatkani on vain parin metrin luokkaa.
Luonto tärkeintä

Sisko Makkonen on tyytyväinen Ristikiven asukas. Rauhallinen asuinalue uinuu. Aikanaan lapsiperheet valloittivat uuden alueen, nykyisin Makkostenkin kotikadulla asuvat samat perheet, mutta lapset puuttuvat.

Alueelle tosin muuttaa koko ajan uusia, nuoria lapsiperheitä.

Parasta Makkosen mielestä on alueen luonnonläheisyys ja se, että luonto tarjoaa niin paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Luonnosta saa voimaa aina, kun sinne vaan viitsii lähteä.

  • Golfkenttä vieressä, koko Sippulanniemen metsäalue pururatoineen ja valaistuine hiihtolatuineen, Päijänne saarineen ja uimarantoineen, Makkonen listaa ja kertoo, että golfkentän metsä pursuaa sieniä juuri nyt.
  • Olen löytänyt sieltä muun muassa herkkusieniä ja kantarelleja korikaupalla.

Sisko Makkonen kiittää vielä rantatielle asennetuista valoista. Nyt kaunis tie kutsuu lenkkeilijöitä myös pimeän aikaan.

Kaupat lähellä

Ristikiven lapsilla on oma päiväkoti, on ollut alusta asti. Sisko Makkonen on ollut tyytyväinen myös päivähoitoon, sillä päiväkoti on pieni. Päiväkodista on luontevasti siirrytty Tikan kouluun.

Aikojen alussa Ristikivessä oli myös kauppa, mutta se lopetti jo kauan sitten, ja lähin Siwa löytyy Tikasta.

Siellä oli joskus oma postikin.

  • Kuokkalan ja Keljon kaupat ja muut palvelut ovat kuitenkin ihan vieressä. Sinne pääsee vaivattomasti myös pyörällä.

Aika muuttuu. Ristikivessä oli toimiva asukasyhdistyskin, johon Sisko Makkonenkin kuului. Yhdistyksen toiminta on kuitenkin hiipunut.

  • Ei asukkailla ole ylimääräistä aikaa enää, mikä on tietysti harmillista.

Mutta tiivis Ristikivi tuntuu olevan asukkaiden mieleen. Erikoiset talot, täyteen kasvaneet puutarhat ja mutkaiset kadut luovat yhteisöllisen tunnelman.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Keskisuomalaisessa 3.9.2011. Teksti: Eija Juutilainen / Keskisuomalainen